Kulta vai kullattu — erotus 5 testillä
Kulta vai kullattu — miten tunnistat eron kotona
Perintölaatikosta löytyy koru joka näyttää täysin kultaselta. Sisäpuolella lukee “GP” tai “gold plated” — tai ei mitään merkintää. Kysymys on olennainen: onko esineen kulta-arvo 400 € vai lähes nolla?
Kullatun ja aidon kullan ero on merkittävä. Kullattu koru on tyypillisesti hopeaa, kuparia tai messinkiä, jonka pintaan on kerrostettu 0,5–2 mikrometrin ohut kultakerros. Kokonaisuudessaan kullattujen korujen kulta-arvo on niin pieni että romukullan ostajat eivät ota niitä vastaan. Tarkka tunnistus on siis oleellinen ennen myyntipäätöstä.
Alla viisi tarkistusta jotka pystyt tekemään keittiönpöydällä ilman erikoisvälineitä.
Merkintä ratkaisee 90 % tapauksista
Ennen mitään testejä: tarkista koru huolellisesti pientä merkintää etsien. Nämä ovat yleisimmät kullatun korun tunnukset:
GP — Gold Plated, kullattu peruskerros GF — Gold Filled, paksumpi kultakerros (5 % tai enemmän kokonaispainosta) GEP — Gold Electroplated, sähköllä kullattu HGE — Heavy Gold Electroplate, paksumpi sähkökullaus RGP — Rolled Gold Plate, valssattu kultakerros 1/20 12K GF — GF-merkintä joka kertoo pitoisuuden (12K) ja painosuhteen (1/20)
Jos näet minkä tahansa näistä, kyseessä on kullattu tuote. Kulta-arvo on lähes nolla ja romukullan ostajat eivät osta esinettä. Koru-arvo voi silti olla, jos esine on esteettisesti kaunis tai brändituote.
Aidon kullan leimoja ovat sen sijaan puhtaat numerot: 375, 585, 750, 916, 999. Ne tarkoittavat kultapitoisuutta promilleina (585 = 58,5 % kultaa).
Jos merkintää ei löydy, seuraavat testit auttavat.
Testi 1: Kulumisen ja hangautumisen jäljet
Kullatuissa koruissa ohut kultakerros kuluu pois ajan mittaan. Etsi kohtia joissa koru on hankautunut vastaan:
- Sormuksen sisäpuoli lähellä nivelettä
- Ketjun lukot ja liitokset
- Korvakorujen kiinnityskohta
Jos näet hopeanhohtoista tai kuparinvärinen aluetta kultakerroksen alta paljastuvassa kohdassa, kyseessä on kullattu esine. Aitokulta on samanvärinen läpikotaisin — kulunut kohta on vain kiiltoa vähemmän, mutta väri ei muutu.
Tämä on nopein ja luotettavin visuaalinen testi käytetyille koruille.
Testi 2: Väri suhteessa pitoisuuteen
Aidon kullan väri riippuu pitoisuudesta:
- 24K puhdas kulta on lämmin, syvän oranssinkeltainen
- 18K (750) on kirkkaan keltainen, vähän vaaleampi
- 14K (585) on hillittyampi, hieman vaaleankeltainen
- 9K (375) on selvästi vaalea, lähes kalpean keltainen
Kullattu esine on tyypillisesti liian keltainen tai kylmän vihreätaittoinen verrattuna aitoon kultaan samassa pitoisuusluokassa. Tämä on hienovarainen ero, jonka huomaa parhaiten vertaamalla useaa esinettä rinnakkain kirkkaassa päivänvalossa.
Testi 3: Magneettitesti
Kulta ei ole magneettista. Jos koru tarttuu jopa heikosti tavalliseen jääkaappimagneettiin, se sisältää rautaa tai muuta magneettista metallia — kyseessä on kullattu tai muu koru, ei aitokulta.
Kaikki kullatut korut eivät tartu magneettiin — moni kultaus tehdään kuparin tai messingin päälle, jotka eivät ole magneettisia. Testi kertoo siis “jos tarttuu → varmasti ei kultaa”, mutta ei toisin päin.
Tämä ei ole täydellinen testi mutta on hyvä ensilinjan tarkistus. Käytä pientä neodymium-magneettia (löytyy verkkokaupasta hintaan 3–5 €) parempaa tarkkuutta varten.
Testi 4: Vesitiheystesti kotitasolla
Kullan tiheys on 19,3 g/cm³ — huomattavasti korkeampi kuin useimmat metallit. Voit tehdä yksinkertaisen tiheyslaskennan kotona:
- Punnitse esine tarkalla vaa’alla (0,01 g tarkkuus)
- Täytä mitta-astia vedellä ja merkitse taso
- Upota esine kokonaan veteen
- Merkitse uusi vesitaso — erotus on esineen tilavuus (ml = cm³)
- Laske: tiheys = paino / tilavuus
Tulos arvioidaan näin:
- 19–20 g/cm³ — todennäköisesti aito kulta (etenkin 22K tai 24K)
- 13–17 g/cm³ — voi olla 14K tai 18K kultaa
- Alle 12 g/cm³ — todennäköisesti kullattu tai kokonaan muusta metallista
Testin tarkkuus riippuu punnituksen tarkkuudesta ja tilavuusmittauksen tarkkuudesta. Kotitasolla tulos on ±2 g/cm³ tarkkuudella.
Testi 5: Kultatesti-happo (varovaisuutta vaativa)
Vakavassa arvioinnissa käytetään kultatesti-happoa. Testauskitin saa hintaan 20–40 € verkosta. Kitti sisältää:
- Testauskiven (musta, hienojakoinen kivi)
- Eri karaattisten kultanäytteiden vertailuun testahappoja (14K, 18K, 22K)
Käyttö: hankaat esinettä kivessä kunnes jää keltainen jälki. Tiputat pienen tipan testihappoa jäljelle. Aito kulta säilyttää värinsä; kullattu tai valekulta liukenee näkyvästi tai muuttaa väriä.
Turvallisuushuomio: Testihappo on syövyttävää. Käytä käsineitä ja työskentele tuuletetussa tilassa. Näin voit vahingoittaa myös itse esinettä jos et ole varovainen — tee testi vain kohdissa joita ei näy näkyvästi (esim. sormuksen sisäpuoli).
Yhteenveto — päätöspuu
Aseta epäilty koru ja käy läpi järjestyksessä:
- Onko merkintä? GP/GF/GEP/HGE = kullattu. Puhdas numero (375/585/750/999) = aito.
- Ei merkintää? → Katso kulumisjälkiä (Testi 1). Näkyykö toista väriä alta?
- Yhä epävarma? → Magneettitesti (Testi 3). Jos tarttuu, ei kultaa.
- Ei tarttunut? → Tiheystesti (Testi 4). Tarkka mittaus.
- Yhä epäselvä? → Happotesti (Testi 5) tai ammattikultasepän arviointi.
Jos kotitesti antaa negatiivisen tuloksen mutta aavistat että esine voi olla arvokas (esim. antiikkikoru), kannattaa vielä käydä kultasepällä varmistamassa. Ammattilaisen arviointi maksaa 20–40 €, mutta se on ainoa varma vastaus epäselvissä tapauksissa.
Aidon kullan tunnistuksen kattavampi opas eri testimenetelmineen löytyy aidon kullan tunnistus -sivulta.