Pronssikorujen puhdistus — mikä toimii, mikä pilaa
Pronssikorujen puhdistus
Ennen kuin kokeilet mitään: selvitä onko korussasi suojalakka. Se ratkaisee kaiken.
Verkosta löytyvät kotikonstit — sooda ja alumiinifolio, etikkaliotus, sitruunahappo — toimivat paljaalle pronssille. Lakatulle korulle ne ovat tuhoisia: ne syövyttävät lakan pois läikikkäästi, ja lopputulos on huonompi kuin lähtötilanne.
Suurin osa 1950-luvun jälkeen valmistetuista suomalaisista pronssikoruista on lakattuja.
Onko korussasi lakka? Kolme tapaa tarkistaa
Katso lukkoa ja muuta korua erikseen. Lukkoja ja jousia ei voi lakata teknisistä syistä. Jos lukko on selvästi tummempi kuin muu koru, koru on lakattu ja lakka on vielä kunnossa. Jos koko koru on yhtä tumma, lakka on kulunut tai sitä ei ollut alun perin.
Katso kiiltoa vinossa valossa. Lakattu pinta heijastaa tasaisesti ja hieman “muovisesti”. Paljas pronssi on mattaisempi ja epätasaisempi.
Tarkista värjääkö koru ihoa. Jos sormessa tai kaulassa näkyy vihertävää jälkeä käytön jälkeen, lakka on kulunut pois. Ehjä lakka estää värjäämisen kokonaan.
Jos koru on ostettu uutena viimeisten vuosikymmenten aikana suomalaiselta valmistajalta, oletusarvo on että se on lakattu.
Lakattu koru — mitä saa tehdä
Puhdistusliina. Jalometallikaupoissa myytävä kiillotusliina käy pronssille. Hankaa kevyesti. Liinat sisältävät puhdistusainetta joka tahraa vaatteita, joten pese koru käsittelyn jälkeen.
Mieto saippuavesi. Lämmintä vettä, tippa astianpesuainetta, pehmeä harja. Tämä riittää useimpiin tapauksiin ja on turvallisin menetelmä.
Huuhtelu ja huolellinen kuivaus. Kosteus jäädessään kiihdyttää hapettumista.
Ei mitään muuta. Lakatun korun kohdalla lista loppuu tähän. Kaikki voimakkaammat menetelmät poistavat lakan.
Sooda ja alumiinifolio — milloin se toimii
Tämä on netin suosituin ohje, ja se ansaitsee tarkan vastauksen.
Menetelmä on sähkökemiallinen: kuuma vesi, ruokasooda ja alumiinifolio muodostavat kennon jossa metallioksidi pelkistyy takaisin metalliksi. Hopealle se toimii erinomaisesti ja hellävaraisesti.
Paljaalle pronssille se toimii myös, mutta vaikutus on voimakkaampi kuin hopealla, koska pronssin patina on kuparipohjaista.
Lakatulle pronssille se ei sovi. Kuuma emäksinen liuos irrottaa lakan epätasaisesti, ja tuloksena on läikikäs pinta jossa osa alueista on kirkasta metallia ja osa vanhaa lakkaa. Sitä ei saa korjattua ilman koko pinnan uudelleenkäsittelyä.
Patinoidulle korulle se on tuhoisa. Jos korun syvennykset ovat tarkoituksella tummia ja kohoumat kirkkaita, tumma väri on osa muotoilua. Sooda poistaa sen, ja koru menettää kuvionsa.
Etikka ja sitruunahappo
Happamet menetelmät liuottavat kuparioksidia tehokkaasti. Ne ovat käytössä pronssiesineiden konservoinnissa, mutta korujen kohdalla ongelmia on kaksi.
Ensinnäkin happo ei erottele: se syövyttää lakan, patinan ja lopulta itse metallin. Toiseksi pronssi on huokoisempaa kuin hopea, ja happoa jää pintaan. Jos huuhtelu on puutteellista, korroosio jatkuu käsittelyn jälkeen.
Paljaalle, voimakkaasti hapettuneelle pronssiesineelle laimea etikkaliuos ja välitön runsas huuhtelu voi toimia. Korulle en suosittele sitä, koska riski on epäsuhteessa hyötyyn.
Vihreä patina on eri asia
Vihertävä kerros ei ole tavallista tummumista vaan pidemmälle edennyt kuparikorroosio. Se on huokoista ja tarttuu pintaan eri tavalla kuin tumma oksidi.
Kaksi syytä hoitaa se:
Se ei lähde liinalla. Mekaaninen kiillotus levittää sitä ja naarmuttaa.
Se voi ärsyttää ihoa. Vihertävä pronssi koskettaa ihoa suoraan kun lakka on kulunut.
Vihreän patinan poisto ja pintakäsittelyn uusiminen kuuluu ammattilaiselle. Valmistajien huoltopalvelut ja kultasepänliikkeet tekevät tämän. Kotikokeilu tuottaa tyypillisesti läikikkään lopputuloksen.
Mitä ei kannata tehdä missään tapauksessa
Hammastahna. Hankaava, naarmuttaa pehmeää pronssia ja jää yksityiskohtien uriin.
Teräsvilla tai karkea sieni. Naarmuttaa peruuttamattomasti.
Astianpesukone. Kuumuus ja pesuaine yhdessä tuhoavat lakan.
Ultraäänipesuri kivillisille koruille. Voi löysätä istutuksia.
Voimakas kiillotus muinaiskoruaiheisissa malleissa. Kuviot ovat matalia. Liika hankaus tasoittaa ne, ja se on peruuttamatonta — myös arvon kannalta.
Kivet, helmet ja muut materiaalit
Pronssikoruissa on usein muutakin kuin metallia.
Helmet eivät kestä puhdistusaineita eivätkä liotusta. Pyyhi pehmeällä liinalla, ei mitään muuta.
Kivet pestään vedellä ja miedolla saippualla. Älä käytä kiillotusliinaa tai puhdistusainetta kiveen.
Vaneri, nahka ja puu eivät kestä kosteutta. Jos korussa on näitä, vältä vettä kokonaan ja pyyhi vain metalliosat varovasti.
Jousilukot eivät saa jäädä veteen — jousi löystyy. Pese ketju ja pyyhi lukko erikseen.
Näin estät tummumisen
Halvin puhdistus on se jota ei tarvita.
- Pue koru viimeisenä ja riisu ensimmäisenä. Hajuvesi, hiuslakka ja voiteet vahingoittavat lakkaa — anna niiden kuivua ennen kuin puet korun.
- Riisu koru saunaan, suihkuun ja uimaan. Kloori ja suolavesi ovat pahimpia.
- Säilytä kuivassa. Kylpyhuoneen kaappi on huonoin mahdollinen paikka.
- Pyyhi käytön jälkeen. Kuiva pehmeä liina riittää.
- Säilytä erillään. Pronssi hapettuu nopeammin kosketuksessa muihin metalleihin.
Milloin ammattilaiselle
Vie huoltoon jos:
- Pinnassa on vihreää patinaa
- Lakka on kulunut laajalti eikä liinapuhdistus auta
- Korusta puuttuu osa tai lukko on rikki
- Koru on arvokas tai harvinainen — kotikokeilun riski ei kannata
Kultasepänliike puhdistaa pronssikorun tyypillisesti muutamalla kymmenellä eurolla. Suojalakkauksen uusiminen on erikoisempi työ eikä onnistu kaikkialla — sitä varten kannattaa kysyä valmistajan omaa huoltopalvelua jos brändi on tiedossa.
Kalevala Korun osalta tarkemmat ohjeet ja huoltopalvelun hinta: Kalevala-korujen puhdistus ja huolto.
Kannattaako puhdistaa ennen myyntiä
Riippuu korun arvosta.
Puhdistettu koru myy paremmin ja nopeammin, ja kuntoluokitus vaikuttaa hintaan suoraan. Mutta jos koru on 30 euron arvoinen ja ammattipuhdistus maksaa 40 euroa, laskelma ei toimi. Myy sellaisenaan ja kerro kunto rehellisesti.
Älä yritä poistaa vihreää patinaa itse ennen myyntiä. Epäonnistunut yritys jättää läikikkään pinnan joka on huonompi kuin tasainen patina, ja ostaja huomaa sen heti.
Vanhojen ja harvinaisten kappaleiden kohdalla kannattaa olla erityisen varovainen: keräilijä maksaa alkuperäisyydestä, ja liian innokas kiillotus voi laskea arvoa enemmän kuin likaisuus.